Ajatuksia turvapaikkapolitiikasta

Etelä-Saimaa 15.1.2019

Suomen geopoliittinen sijainti Euroopan ja Venäjän rajalla on syy suhtautua turvapaikkapolitiikkaamme ja sen ongelmiin erittäin vakavasti.

Mikä ongelma on? Ongelma on se, että olemme kädettömiä siinä tilanteessa, jos esimerkiksi itärajan yli pääsee maahamme kymmeniä tuhansia ihmisiä hakemaan turvapaikkaa. Olemme nopeasti samassa tilanteessa kuin vuonna 2015. Silloin poliitikot yllätettiin täysin. Onko nyt vastaavanlaiseen tilanteeseen valmistauduttu? Mielestäni ei ole.

Tärkeä kysymys on siinä, mihin raja auttamisessa vedetään, eli kuinka monta apua tarvitsevaa on mahdollista auttaa? Onko se viisi-, kymmenen- vai satatuhatta? Voiko vastaanoton nykyiset valtavat kustannukset Suomessa esimerkiksi kymmenkertaistaa? Mielestäni ei voi.

Jo pelkästään taloudelliset syyt riittävät perusteeksi siihen, että nykyinen turvapaikkajärjestelmä on täysin kestämätön hakijamäärien kasvaessa. Kotoutumiseen ja kulttuurieroihin liittyvät haasteet ovat sitten jo oma lukunsa.

Keskustelu aiheesta on tehty vaikeaksi. Rasistin leiman saa helposti. Siitä ei ole kysymys. Lähtökohtaisesti kaikki ihmiset ovat syntyessään yhtä arvokkaita, mutta kaikki kulttuurit eivät ole tasa-arvoisia. Meidän ei tarvitse hyväksyä naisten asemaa ja lasten oikeuksia polkevia kulttuureita, eikä meidän tarvitse toivottaa niitä tervetulleiksi omaan yhteiskuntaamme.

Meillä on oikeus vaalia arvojamme ja voimme odottaa sitä kaikilta maassamme oleskelevilta. Lainsäädäntömme on tehty noudatettavaksi. Poliisien määrän lisääminen ja valistustyö vastaanottokeskuksissa ehkäisevät varmasti negatiivisia ilmiöitä, mutta eivät ratkaise itse ongelmaa.

Kansainväliset sopimukset sitovat meitä ja Suomesta on jatkossakin voitava hakea kansainvälistä suojelua. Tämä ei kuitenkaan saa tapahtua hinnalla millä hyvänsä. Missä vaiheessa turvapaikkaperusteinen maahanmuutto muuttuu valtion kassassa positiiviseksi? Onko sitä ennen riittävästi rahaa kotouttamiseen, kielen opetukseen, muuhun koulutukseen ja asumiskuluihin? Kuinka vältetään tilanne, että uuteen yhteiskuntaan sopeutumattomien vuoksi turvallisuus heikkenee?

Väitän, että jos kansalaisten huoli ja turvapaikkapolitiikkaan liittyvät ongelmat jätetään taas huomiotta, yhteiskuntarauha voi vaarantua Suomessa. Tosiasioiden myöntäminen on ensimmäinen askel kohti ratkaisua.