Ruokaketju ja huoltovarmuus on turvattava
Etelä-Saimaa 31.8.2022
Ensi talvena ja tulevina vuosina meillä on edessä huoltokriisi. Varautuminen olisi pitänyt aloittaa monella tavalla jo kauan sitten, mutta nyt on edelleen tehtävä kaikki mahdollinen. Jokainen voi vaikuttaa omilla valinnoillaan mahdollisuuksien mukaan, mutta vaikuttavimmat päätökset tehdään lainsäädännöllä. Nyt puhutaan jo perustarpeiden, eli ravinnon ja lämmön turvaamisesta.
Maatalous on vaativan yrittäjyyden muoto. Nämä yrittäjät kantavat harteillaan suurta yhteiskuntavastuuta ja ovat ottaneet merkittävän henkilökohtaisen riskin täyttääkseen sen. Maatalouden tuotantokustannukset ovat ennennäkemättömän korkeat, ja vaikka ruoan hinta on noussut, on tuotanto silti monella tilalla kannattamatonta. Pidemmällä aikavälillä tämä johtaa väistämättä siihen, että ruokaa ei voida tuottaa riittävästi kansalaisten tarpeisiin.
Ruuan tuottamiseen ei voi tulla väliaikoja, vaan sen täytyy olla jatkuvaa. Tuotannon alasajon jälkeen ei uudelleen käynnistyminen ole todennäköistä. Kasvaneet tuotantokustannukset eivät ainoastaan kaada maatalousyrityksiä, vaan ne vievät ruuan kauppojen hyllyistä ja ruokapöydistä. Ruuan tuonti ulkomailta ei ole vaihtoehto. Sen pitäisi viimeistään nyt olla nyt selvää jokaiselle. Kotimaisuus ruuan ja energian tuotannossa on se, millä tästä selvitään.
Toivon, että tuleviin haasteisiin suhtaudutaan vakavasti. Tuhansilla euroilla kohoavat kotitalouksien energiakustannukset ja reilusti kallistuva ruuan hinta tuovat meidät uuteen tilanteeseen, jonka ratkaisemiseen myös yhteiskunnan täytyy tarjota vaihtoehtoja. Ravinnon ja lämmön saanti on turvattava. Iso osa väestöstä tulee selviämään elintason heikentymisestä, vaan osalle se voi olla liikaa. Tarvitaan neuvontaa, konkreettista apua ja todellista välittämistä. Sähkön arvonlisäveron alentaminen täytyy myös toteuttaa pikaisesti.
Yksinkertaisesti tuottajilla ei ole varaa tuottaa, eikä tavallisella kuluttajalla ole kohta enää varaa ostaa ruokaa. Kauppa tekee kuitenkin koko ajan yhä parempaa tulosta. Tämä on vääristymä, joka kuuluu korjata. Täytyy olla rohkeutta sorvata pikaisesti laki, jolla kaupan keskusliikkeiden valtaa rajoitetaan niin, että voidaan turvata kotimaisen ruuantuotannon toimintaedellytykset.
MAATALOUS SUUREN MUUTOKSEN KESKELLÄ
1.3.2019
Maatalousyrittäjien kohtaamat haasteet ovat lisääntyneet viime vuosina. Vielä kymmenen vuotta sitten viljanviljelijät pystyivät elättämään perheensä ja maidontuottajat kehittämään tilaansa. Nyt monella tilalla tilanne on toinen.
Suurin ongelma on tuotannon kannattavuus. Kauppa ja elintarviketeollisuus määrittelevät raaka-aineiden hinnan tuottajilta kysymättä tai näiden tilannetta huomioimatta. Miten muut yritykset toimisivat tilanteessa, jossa toiminta on kannattamatonta? Onko viljelijän jatkettava omalla kustannuksellaan, jopa tappiota tuottaen?
Tiloja on hyvin erilaisia, on sekä menestyviä ja kehittyviä että pienimuotoisesti toimivia sivutoimisia tiloja ja kaikkea siltä väliltä. Jokaisella tilalla kuitenkin työt tekee ja suunnittelee viljelijä tai viljelijät, jotka ovat myös muuta kuin viljelijöitä. He ovat isiä, äitejä, omaa paikkaansa etsiviä nuria aikuisia, omaishoitajia, lumiurakoitsijoita, yhteistyökumppaneita ja lukemattomia muita asioita näiden lisäksi.
Jokainen viljelijä on tärkeä sellaisenaan tilanteesta riippumatta. Meidän on kyettävä tukemaan viljelijöitä maatalouden rakennemuutoksessa. Tilojen määrä tulee jatkossakin vähenemään, jos tuotantoa ei saada nopeasti kannattavaksi. On tärkeää, että lopettavien tilojen ihmiset voivat jatkaa hyvää elämää muissa töissä tai eläkkeellä. Heille on suotava mahdollisuus asua tilalla, vaikka tuotantoa siellä ei enää harjoitettaisi.
Tuotantosuunnan muutos, viljelyn jääminen sivutoimiseksi tai tuotannon lopettaminen ovat aina viljelijälle hyvin henkilökohtaisen kriisin paikka. Tilannetta leimaavat ympäristön odotukset ja omat kokemukset osana sukupolvien ketjua. Jokaisen on kuitenkin elettävä tässä ajassa ja tehtävä ratkaisut olemassa olevien tietojen perusteella. Näihin muutostilanteisiin tarjottavaa tukea on jatkettava myös tulevalla hallituskaudella. Sen lisäksi on tehtävä kansallisesti kaikki mahdollinen suomalaisen tuotannon kannattavuuden parantamiseksi. Suomalainen maatalous on tärkeä työllistäjä ja maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitäjä, mutta maatalouden säilyminen on erityisen tärkeää kaikkien suomalaisten ruokaturvan kannalta.