Lapsiin ja nuoriin on syytä panostaa Etelä-karjalan hyvinvointialueella
Etelä-Saimaa 10.2.2024, Johanna Ikävalko ja Taina Paananen
Hyvinvointialueemme toteuttaa välttämättömiä säästöjä ja tekee samalla tarvittavia uudistuksia. Sopeutusohjelma ja palveluverkon uudistaminen tarjoavat erinomaisen tilaisuuden pohtia vaikuttavuutta ja luoda rakenteita, joissa asiakas on aidosti kuultu ja nähty. Esimerkiksi suunnitelma uudesta Etelä-Karjalan mallista, eli lasten ja nuorten hyvinvointiin kehitettävästä monialaisesta toimintamallista on erinomainen avaus. Ennaltaehkäisyn täytyy olla kaiken perusta.
Viimeisimmän kouluterveyskyselyn ja Pisa-tutkimuksen tulokset kertovat, että lapset ja nuoret tarvitsevat nyt huomiomme. Koulupudokkaat, ahdistuneet ja entistä nuoremmat päihteiden käyttäjät suorastaan huutavat aikuisia ja ammattilaisia avukseen. Kiusaaminen ja väkivalta ovat läsnä arjessa entistä enemmän. Yhteiskunnan ja maailman muutos pelottaa ja luo epävarmuutta.
Lasten, nuorten ja perheiden haasteet eivät ole tulleet uutena asiana sosiaalipalveluissa ja terveydenhuollossa työskenteleville, varhaiskasvatuksen ja opetusalan ammattilaisille tai poliisille. Näistä ilmiöistä ja havainnosta on keskustelu jo usean vuoden ajan palavereissa, kahvipöydissä ja opettajanhuoneissa.
Sosiaalihuoltolakiin on vuonna 2014 kirjattu rakenteellinen sosiaalityö. Tämä tarkoittaa, että sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittämisestä on huolehdittava. Sosiaalihuollon asiantuntemusta tulee hyödyntää hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Meidän on tärkeää saada alueelliset erityispiirteet näkyviksi.
Tarvitsemme vahvemmin sosiaalihuollon asiakastyöhön perustuvan tiedon tuottamista. Sosiaalipalveluiden kuuluu perustua asiakkaiden tarpeisiin ja tietoon niiden yhteiskunnallisista vaikutuksista. Rakenteellinen sosiaalityö on tavoitteellisia toimia ja ehdotuksia sosiaalisten ongelmien ehkäisemiksi ja korjaamiseksi sekä hyvinvointialueen asukkaiden asuin- ja toimintaympäristöjen kehittämiseksi. Se on sosiaalihuollon asiantuntemuksen tuomista osaksi hyvinvointialueiden muita toimialoja. On myös muistettava yhteistyö järjestöjen ja yksityisten palvelutuottajien kanssa.
Haluamme, että jatkossa asiakastyön eturintamalla tunnistetut ilmiöt ovat moniammatillisen yhteistyön kautta entistä nopeammin myös meidän hyvinvointialueemme viranhaltijoiden ja päättäjien tiedossa. Tarvitsemme järjestelmällistä tiedon keräämistä maakuntamme alueelta. Tulevaisuuden haasteet ratkaistaan tiiviillä ja monialaisella yhteistyöllä sekä oikea-aikaisilla palveluilla.
Suunta on oikea, kun lasten ja nuorten elämään kiinnitetään erityistä huomiota. Meidän hyvinvointialueellamme on tahtotilana vahvistaa osallisuutta ja parantaa turvallisen kasvun edellytyksiä. Tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, mutta myös pieniä tekoja ja positiivista puhetta. Onnellinen ja elinvoimainen Etelä-Karjala rakentuu lopulta tavallisten ihmisten tavallisista asioista.
YRITTÄJYYS LUO KASVUA
10.3.2023
Koronan ja Venäjän hyökkäyssodan seurauksena Suomen talous on heikentynyt ja velkaantunut reippaasti. Ainoa kestävä tie ulos tästä on luoda uutta kasvua, mutta myös sopeuttaa menoja. Kasvua voimme luoda yrittämisen ja yritysten avulla. Mitä enemmän meillä on kasvua luovia yrityksiä, sitä vähemmän julkisissa menoissa on leikkauspaineita.
Yrityksille ja yrittäjille keskeinen kannuste on verotus. Yrittäjät ja yritykset edellyttävät kasvuun kannustavaa, ennustettavaa ja vakaata veropolitiikkaa. Tällöin yrittäjät ja yritykset rohkaistuvat ja uskaltavat investoida ja sijoittaa Suomeen. En ilmoittaudu yrittäjän verotuksen kiristäjien joukkoon.
Hyvinvointialueet ovat valtavia ostajia maakunnissa. Ne tekevät satojen miljoonien edestä hankintoja. Hyvinvointialueiden tulee huolehtia hankintoja tehdessään maakunnan elinvoimasta. Hankinnat on pyrittävä tekemään pienempinä kokonaisuuksina, jotta paikalliset pk -yritykset voivat osallistua niihin. Keinoja auttaa maakuntamme yrityksiä on, jos on vain tahtoa.
Ruokaketju ja huoltovarmuus on turvattava
Etelä-Saimaa 31.8.2022
Ensi talvena ja tulevina vuosina meillä on edessä huoltokriisi. Varautuminen olisi pitänyt aloittaa monella tavalla jo kauan sitten, mutta nyt on edelleen tehtävä kaikki mahdollinen. Jokainen voi vaikuttaa omilla valinnoillaan mahdollisuuksien mukaan, mutta vaikuttavimmat päätökset tehdään lainsäädännöllä. Nyt puhutaan jo perustarpeiden, eli ravinnon ja lämmön turvaamisesta.
Maatalous on vaativan yrittäjyyden muoto. Nämä yrittäjät kantavat harteillaan suurta yhteiskuntavastuuta ja ovat ottaneet merkittävän henkilökohtaisen riskin täyttääkseen sen. Maatalouden tuotantokustannukset ovat ennennäkemättömän korkeat, ja vaikka ruoan hinta on noussut, on tuotanto silti monella tilalla kannattamatonta. Pidemmällä aikavälillä tämä johtaa väistämättä siihen, että ruokaa ei voida tuottaa riittävästi kansalaisten tarpeisiin.
Ruuan tuottamiseen ei voi tulla väliaikoja, vaan sen täytyy olla jatkuvaa. Tuotannon alasajon jälkeen ei uudelleen käynnistyminen ole todennäköistä. Kasvaneet tuotantokustannukset eivät ainoastaan kaada maatalousyrityksiä, vaan ne vievät ruuan kauppojen hyllyistä ja ruokapöydistä. Ruuan tuonti ulkomailta ei ole vaihtoehto. Sen pitäisi viimeistään nyt olla nyt selvää jokaiselle. Kotimaisuus ruuan ja energian tuotannossa on se, millä tästä selvitään.
Toivon, että tuleviin haasteisiin suhtaudutaan vakavasti. Tuhansilla euroilla kohoavat kotitalouksien energiakustannukset ja reilusti kallistuva ruuan hinta tuovat meidät uuteen tilanteeseen, jonka ratkaisemiseen myös yhteiskunnan täytyy tarjota vaihtoehtoja. Ravinnon ja lämmön saanti on turvattava. Iso osa väestöstä tulee selviämään elintason heikentymisestä, vaan osalle se voi olla liikaa. Tarvitaan neuvontaa, konkreettista apua ja todellista välittämistä. Sähkön arvonlisäveron alentaminen täytyy myös toteuttaa pikaisesti.
Yksinkertaisesti tuottajilla ei ole varaa tuottaa, eikä tavallisella kuluttajalla ole kohta enää varaa ostaa ruokaa. Kauppa tekee kuitenkin koko ajan yhä parempaa tulosta. Tämä on vääristymä, joka kuuluu korjata. Täytyy olla rohkeutta sorvata pikaisesti laki, jolla kaupan keskusliikkeiden valtaa rajoitetaan niin, että voidaan turvata kotimaisen ruuantuotannon toimintaedellytykset.
